All posts in Yleinen

Erkki Ruuhinen Posters: Palkittuja julisteita ja ajatuksia julistesuunnittelusta.

Olen avannut sivustossani tänään uuden nettijulkaisun, jonka nimi on Erkki Ruuhinen Posters: Palkittuja julisteita ja ajatuksia julistesuunnittelusta. Tässä nettijulkaisussa on 232 sivua. Esittelen siinä julisteita eri vuosikymmeniltä ja kerron suunnitteluajattelusta, joka julisteisiin liittyy, ja josta alan ns. viralliset asiantuntijat, kuten Ulla Aartomaa, Kari Savolainen ja Kaj Kalin eivät koskaan puhu mitään. Suunnittelun tausta-ajattelu on heille ilmeisesti täysin vierasta. He kiinnittävät julisteissa huomion vain julisteiden ulkoiseen olemukseen – eivät sisältöön – suunnittelijan ajatteluun ja julisteden viestintästrategiaan.

Suunnittelussa tärkeintä on aina viestintästrateginen ajattelu, tavoite ja konsepti, jolla tavoitteeseen pyritään, sekä ajattelun ja visuaalisen konseptin laatu. Ja siksi suunnittelijana haluan julkaisussani esittää tästä aiheesta omia huomioitani. Uusi julkaisuni löytyy sivustoni osiosta Posters.

Lahden Julistemuseo perustettiin vuonna 1975 ja täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta. Juhlanvuoden kunniaksi museo julkaisi jo vuonna 2013 Julisteita Suomesta -kirjan, jonka tekijät ovat Ulla Aartomaa ja Kari Savolainen. Sen esitteli Helsingin Sanomissa 20.1.2014 Kaj Kalin. Vaikka tämä julkaisu ei ole tutkimus suomalaisen julisteen historiasta, olin yllättynyt siitä tavasta, jolla kirjan toimituskunta muistaa, huomioi, painottaa ja arvioi suomalaisia julisteita ja esittelee suunnittelijoita. Siksi päätin omassa nettijulkaisussani esittää hiukan kritiikkiä myös tästä julistekirjasta.

Toivottavasti nettijulkaisuni Posters valottaa julisteista ja julistesuunnittelusta hiukan sitä, mikä Ulla Aartomaalle, Kari Savolaiselle ja Kaj Kalinille on julistesuunnittelussa täysin vierasta. Ja toivottavasti minun huomioni piristävät myös keskustelua suomalaisen julisteen historiasta, kehityksestä ja suunnitteluajattelusta Suomessa.

Erkki Ruuhinen 31.12.2014

Miksi olen avannut 1050-sivuisen näyttelyn netissä?

Olen tehnyt tämän sivuston silkasta harrastuksesta ja elämänriemusta siksi, että olen elossa,
terve ja ilmaisukykyinen, vaikka syyskuun alussa täytän jo 70 vuotta. (Vanhempani eivät eläneet
näin pitkään.)
 Miksi ryhdyin tähän nettiprojektiin? Vuonna 2003 avasin netissä Flash-pohjaisen koesivuston Designer, jonka suunnittelin ja toteutin yhdessä Teemu Miettisen ja Visa Ruuhisen kanssa, sekä vuonna 2008 kunnallisvaaleihin vaaliblogin, ja yllättyin myöhemmin statistiikan kertomista tiedoista. Vuonna 2012 sivuillani oli vieraillut jo yli 110.000 kävijää ja tiedostohakuja 
oli tehty yli 1,9 miljoonaa.

Pari vuotta sitten ajattelin ensin avata jossakin 70-vuotisjuhlanäyttelyn syksyllä 2013, mutta luovuin ajatuksesta, koska näyttelyn kävijämäärä olisi luultavasti liian pieni sen vaatimaan työmäärään ja kustannuksiin verrattuna.
Siksi luovuin siitä. Netissä sivustossani vierailee joka päivä enemmän kävijöitä kuin parin kolmen viikon aikana kävisi gallerianäyttelyssä. Nettijulkaisujen tekeminen on myös hyvin kiehtovaa – koska me olemme palanneet takaisin Gutenbergin aikaan.

Suunnittelija voi nyt tehdä koko julkaisun alusta loppuun asti itse. Suunnitella kirjaimet, kirjoittaa ja latoa tekstit, kuvittaa julkaisun ja julkaista sen valmiina internetissä. Miksi olisin hankkinut itselleni nettijulkaisutaidot, jos en koskaan käyttäisi niitä? Lähestyvä syntymäpäivä oli hyvä syy koota kaikki visuaaliset harrastukseni yhteen ja avata juhlanäyttely netissä.

Sivustossani on nyt yhteensä yli 1050 sivua, ja sitä tehdessäni olen huomannut, että aineistoa on vielä runsaasti julkaisematta. Siksi saatan ”sateen sattuessa” istahtaa vielä monta kertaa tulevina vuosina tietokoneeni ääreen ja tehdä nettijulkaisuja kaikkien ihmisten ihmeteltäväksi. Puolitoista vuotta sitten ryhtyessäni tekemään tätä projektia en arvannut että lopputulos olisi näin monisivuinen. Se oli minulle täysi yllätys. Kuten sekin, että näillä sivuilla on vieraillut jo 123.000 kävijää ja tiedostohakuja on tehty yli 2,1 miljoonaa.

Mitä tämä 10-osainen sivusto sisältää?

Painter on 90-luvun alussa tekemistäni maalausharjoitelmista koottu selailtava Flash-julkaisu, jossa on yhteensä
58 sivua. Nämä maalausharjoitelmat ovat syntyneet lähes 25 vuotta kestäneen maalauspaussin jälkeen. Halusin kokeilla miten maalaaminen sujuu pitkän paussin jälkeen.

Digitalpainting esittelee digitaalisia maalauksiani Flash-videoina, jotka on tehty vuosina 2009-11. Maalausten lähtökohtana on aina ollut valokuva, joista on koottu still-kuviin pohjautuva Flash-video, joita on yhteensä 14. Niissä on käytetty yhteensä 373 digitaalista maalausta, 18-35 jokaisessa videossa.

Gallery on uusi nettigalleria, jossa on avattu viisi Erkki Ruuhisen taidenäyttelyä, jotka on koottu parin viime vuoden aikana syntyneistä maalauksista. Näyttelyjen nimet ovat: Rocky Walls, Sketches, Sky & Country, Water-Ice-Snow ja Yöllä / At Night. Tässä galleriassa on nyt 100 sivua ja viidessä näyttelyssä on esillä yhteensä 83 maalausta.

Calligrapher on minun salaisesta rakkaudesta – kalligrafiasta – koottu suomenkielinen esitys, jossa esitellään
Erkki Ruuhisen muotoilemia kirjaimia ja kalligrafiaa seitsemältä vuosikymmeneltä sekä pieniä huomioita ja muistikuvia omasta elämästä kirjainten maailmassa. Tässä julkaisussa on 145 sivua.

Secret Love on englanninkielinen selailtava Flash-julkaisu: Erkki Ruuhinen; Letters Across Seven Degades. Sisällöltään tämä julkaisu vastaa suomenkielistä, mutta se on kansainvälisille lukijoille suunniteltu ja typografisesti viimeistellympi kuin suomenkielinen. Tämä 147-sivuinen julkaisu on lajissaan harvinainen. Sen kaikki tekstit on ladottu minun muotoilemillani kirjaintyypeillä.

Photographer esittelee harrastuksiani valokuvauksen saralla. Esillä netissä on kaksi näyttelyä The Winter ja
The Stream. Ne on koottu valokuvista, jotka on ikuistettu kahtena lumisena talvena 2009-10 muutaman kymmenen kilometrin säteellä kodistani. Tässä osiossa sivuja on yhteensä 40 ja sinisävyisiä talvikuvia yhteensä 34.

Writer on selailtava Flash-julkaisu, joka on koottu minun ammattiini, graafisen suunnitteluun ja muotoiluun, liittyneistä julkisista puheista ja kirjoituksista vuosilta 1988- 2009. Tässä julkaisussa on yhteensä 71 sivua. Se avaa näkymän tausta-ajatuksiin, joihin suunnittelutyöni on pohjautunut.

Designer’s Diary on Erkki Ruuhisen muotoiluajattelua valottava selailtava Flash-julkaisu, joka on koottu vuonna 2000 avatun Find-muotoilunäyttelyn ajatuksista, sekä syksyllä 2011 kirjoitetuista kriittisistä muotoilumietelmistä.
Se oli muotoilijan kannanotto ”kotimaisten medioiden tapaan kirjoittaa muotoilusta ja aiheesta Helsinki maailman designpääkaupunki vuonna 2012″. Tässä nettijulkaisussa on yhteensä 144 sivua.

Designer on vuonna 2003 suunniteltu ja avattu Flash-pohjainen koesivusto, joka esittelee minun suunnittelutyötäni ennen oman toimiston perustamista – pitkän mainostoimistouran ulkopuolelta – ja tietysti myös vuonna 1983
avatun oman toimiston Erkki Ruuhinen Oy:n suunnitteluprojekteja. Tässä koesivustossa, jota ei ole koskaan päivitetty, on yhteensä noin 350 sivua.

Observer on tämän Word Press -alustalle suunnitellun sivuston blogi, jossa on kolme kirjoitusta valottamassa hiukan sitä, miksi allekirjoittanut on tämän sivuston suunnitellut, tehnyt ja avannut. Toivottavasti vierailu näyttelyssäni antoi sinulle jotakin. Mikäli haluat kertoa minulle jotakin näyttelyn herättämistä ajatuksista, lähetä viesti osoitteella: erkki.ruuhinen(at)designer.fi. Kiitän siitä. Aurinkoisia syyskesän päiviä toivottaen.

Ystävällisin terveisin
Erkki Ruuhinen

Katso maailmaa tarkemmin – ja näe se mitä näet – uudella tavalla.

Hyvä Ystävä, voit suunnata katseesi kaikkien kiireiden keskellä uusiin kohteisiin ja tarkastella maailmaa lapsen ihmettelevin silmin. Näin aloitin pienen kirjoituksen Finepressin vuoden 2009 seinäkalenteriin kuvasarjan esipuheeksi. Se johdatteli katsojaa kalenterin valokuvien maailmaan, siihen tapaan katsoa maailmaa, joka kalenterin kuvasarjan kuvaajalla – kohteita löytäessään ja valokuvatessaan – oli ollut.

Lainaan tätä kirjoitusta tähän uuden sivustoni yhteydessä avautuvaan blogiin. Tämä pieni kirjoitus käsittelee kiirettä, aikaa ja kykyä pysähtyä, katsoa ja nähdä tarkemmin. Ehkä luet, mitä silloin kirjoitin.

Voit tarkastella maailmaa lapsen ihmettelevin silmin. Tai voit antaa arkisen työn, uusien tavoitteiden ja ratkaisua odottavien ongelmien vallata mielesi. Silloin sinulla ei ole enää omaa aikaa, olet luovuttanut sen muille. Jos pystyt pysähtymään ja katsomaan ympäröivää maailmaa tarkemmin, sinulle avautuu toinen todellisuus, joka on aina ollut arjessa läsnä. Mutta jota et ole – omien kiireittesi vuoksi – koskaan havainnut.

Suuntaa katseesi tarkemmin. Pieniin yksityiskohtiin. Katso miten valo poimii ne esille. Näe mitä ympärilläsi todella on. Kuinka kaunis luminen ojanpenkka voikaan olla. Tai tuulen lumeen maalaama kuva kirkkaan jään pinnalla. Tai rosoinen vanhan pihlajan halkeileva kylki. Tai jäkäläkasvusto naapurin huvilan vanhalla kaivonkannella. Ympäröivä maailma odottaa etsijän katsetta, pienten ihmeitten löytäjää. Sinun ei tarvitse enää matkustaa Kiasmaan nauttiaksesi taiteesta. Siitä voi nauttia ilman näyttelykuraattorin apua aivan missä tahansa.

Kun natsien valtaannousun jälkeen Bauhausin taidekoulu Saksassa suljettiin, sen kuuluisat opettajat lähtivät pakoon, kuka minnekin. Josef Albers sai kutsun USA:han, mutta vastasi: En voi tulla. En osaa englantia. Mutta Albers sai uuden viestin: Tulkaa siitä huolimatta. Albers meni.

Ennen lukukauden alkua käyskennellessään Black Mountain Collegen kampuksella eräs oppilas tunnisti hänet ja tuli kysymään mestarilta: Mitä tulette opettamaan meille syksyllä? Josef Albers oli jo opetellut muutaman sanan englantia ja vastasi: “Open your eyes”.

Myöhemmin mies tuli kuuluisaksi auttaessaan muotoilijoita, insinöörejä, lakimiehiä ja taidetta opiskelevia kehittämään kykyjään tehdä havaintoja, katsomaan tarkemmin ja näkemään hiukan aiempaa enemmän. Monissa asioissa se on hyvä taito. Voit kulkea läpi elämän näkemättä mitään. Tai voit pysähtyä katsomaan ja näkemään ja ihmettelemään paljon nykyistä enemmän. Miksi et tekisi niin?

Erkki Ruuhinen

Synnyin syyskuun 3. päivänä 1943.

Synnyin syyskuun 3. päivänä 1943. Sattuman oikusta samana päivänä kuin Urho Kekkonen täytti 43 vuotta. Edellinen päivä oli äitini kertoman mukaan harvinaisen lämmin, mutta yöllä synty-essäni jyrisi ukkonen, salamoi ja satoi suorastaan kaatamalla.

Synnyin pienessä maaseutukylässä, Keski-Suomessa, Toivakassa, lähellä Jyväskylää. Syntymäkotini oli harmaista hirsistä tehty, pärekattoinen, pitkä rakennus, joka oli kauniilla paikalla, rantatöyräällä, salmen rannalla, kahden järven välisellä kapealla kannaksella. Tuvan ikkunoista avautui näkymä kahdelle pienelle järvelle. Aamuauringon puolella kimalteli Aitto-järvi, etelässä salmen takana Saarinen. Talon omisti isäni täti, joka asui
New Yorkissa ja avusti Rockefellerien kodin palveluskuntaa. Syntyessäni oli sota ja sodan luoma pula-aika – kaikki miehet olivat rintamalla. Nelilapsinen köyhä perhe yritti sinnitellä äitini voimin eteenpäin.

Samana päivänä jolloin synnyin, pienen maaseutukylän kätilö, joka asui naapuritalossa ja oli yöllä avustanut äitiäni synnytyksessä, lähetti minut äitini kanssa kuorma-auton lavalla Jyväskylään sotilassairaalaan. Siellä eräs taitava silmälääkäri pelasti näköni. Ja niin minusta myöhemmin saattoi kasvaa graafikko. Toinen huonompi vaihtoehto olisi ollut se, että minä olisin sokeutunut, ja olisin punonut pajukoreja koko elämäni ajan jossakin sokeiden hoitolaitoksessa.

Ensimmäisen kontaktin kirjaimiin ja typografiaan sain suoraan New Yorkista. Isotätini lähetti meille postipaketeissa keksejä, kahvia ja karkkeja USA:sta. Ihastelin värikkäitä metallipakkauksia noin 3-4-vuotiaana, Katselin niiden kuvioita ja kirjaimia ja halusin leikkiä niillä. Ne tulivat meille jostakin kaukaa, ison meren toiselta puolelta. Ne toivat ankeuden keskellä elävälle lapselle mukanaan hiukan iloa, ja toivon jostakin paremmasta.

Myöhemmin 14-vuotiaana ihastuin kirjaimiin silmittömästi. Silloin näin erään kalligraafikon tekevän kapealla lattasiveltimellä ja vesiohenteisella plakaattivärillä hintalappuja. Se mitä näin oli minulle taianomaista, erittäin kaunista ja hyvin taitavaa. Yksikään siveltimenveto ei epäonnistunut ja yhtään vetoa ei korjailtu.

Päätin yrittää samaa ja opetella tekemään kirjaimia. Hankin työvälineet ja opasvihkosen; Speedball Textbook for Pen & Brush Lettering. Se on vieläkin kirjahyllyssäni. Ja jo viisitoistavuotiaana sain ohjausta hintalappujen tekijältä, josta oli tullut esimieheni. Kun olin kuusitoistavuotias minulle opetettiin roomalaisen meisselityylin mittasuhteet ja kirjainten muotojen looginen vaihtelu. Roomalainen kirjoitustyyli – Capitalis Monumentalis – on meidän länsimaisen aakkostomme kirjainten esteettinen perusta.

Jos olet tutustunut koko sivustooni, huomaat että olen graafikon urani ohessa tehnyt ja harrastanut paljon muuta. Ehkä se on ollut minulle tarpeellista. Mutta tällä rönsyilyllä on ollut myös seurausvaikutuksensa. En ole ollut lainkaan varma siitä, mihin minun olisi pitänyt suunnata voimani. Olen ollut kiinnostunut liian monesta asiasta, ja ehkä siksi saavutukseni ovat jääneet vaatimattomiksi lähes kaikilla alueilla, joita olen elämäni aikana tehnyt ja harrastanut. Keskittymällä paremmin – olisin päässyt pitemmälle.

Mutta siitä huolimatta, vaikka aktiiviurani suunnittelijana on jo ohi, voin tehdä edelleen kirjaimia, kirjoittaa, valokuvata ja tehdä maalauksia. Köyhyyskin, joka sota-aikana syntyessäni oli läsnä, sekin on jo vuosia sitten elämästäni väistynyt.

Kun olin lapsi en voinut arvata, että joskus olisin New Yorkin Type Directors Clubin jäsen tai että voisin katsella maailmaa joskus Empire State Building’in näköalatasanteelta, Eiffel-tornista. tai Lontoon ja Pariisin museoissa ja Tokion kauppakaduilla. Tuskin kukaan saattoi lapsuudessani ajatella, että joskus tuosta pojasta tulee vielä vuoden graafikko tai taiteilijaprofessori. Näin kuitenkin tapahtui. Ilman kirjaimiin rakastumista se ei olisi ollut minulle mahdollista. Elämä on arvaamatonta ja ihmeellistä.

Olen koonnut tämän sivuston silkasta elämänriemusta, että olen vielä elossa, ja pystyn tekemään kaiken itse. Vain järjestelmien tietotekniikassa on minua pitkään auttanut Teemu Miettinen, joka on poistanut minulta kammon tietokoneita kohtaan. Äitini ei nähnyt koskaan 70-vuotispäiväänsä ja isäni kuoli paljon nuorempana. Minulla syyskuun 3. päivään ei ole enää paljon matkaa. Gloria In Excelsis Deo. Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä minulle on suotu.

Erkki Ruuhinen