Meillä Suomessa on varsin
outo tapa valjastaa
yhdistykset pienen joukon
intressien edustajiksi.
En ole itse Suomen Kalligrafia-
yhdistyksen jäsen. Yhdistyksen
jäseniä eivät ole myöskään
Liisa Uusitalo, Topi Heiskanen,
ja monet muut kalligrafian
harrastajista, joiden koti on
Helsingissä, Espoossa tai
jossakin pääkaupunkiseudulla.
Kannattaisikohan yhdistyksen
joskus oikein pohtia, mikä
mahtanee olla syy, kun näin
näyttää olevan. Kaikki ihmiset
eivät ilmeisesti hyväksy sitä,
että joku joukko ”valtaa pienen
yhdistyksen” ja käyttää sitten
valtaa ”omiin tarkoituksiinsa”.
Tämä ikävä piirre ei näy vain
Suomen Kalligrafiayhdistyksen
toiminnassa. Se näkyy haittana
jopa Grafian ja Lahden juliste-
biennalen henkilövalinnoissa.
Niissä säilytetään aina valta
hyvin pienellä ryhmällä. Se luo
tarpeettomia ristiriitoja ja
heikentää alan kaikkien toimi-
joiden välistä yhteistyötä.
Viimeisimmät kommentit